Hesarissa kerrotaan, että sivarin käyneille halutaan turvata mahdollisuus aseettomaan palvelukseen myös sodan aikana. Uutisen mukaan “halutaan estää se, etteivät aseettomat kriisiajan tehtävät houkuttelisi myös varusmiespalveluksen suorittaneita tiukan paikan tulle ilmoittautumaan sankoin joukoin siviilipalvelukseen.”
Millaistakohan hommaa sitä keksitään, kun jo aivoriihen lähteidea on kehittää jotain tarpeeksi vittumaista? No, samat lähtökohdat tuntuvat olevan samat kuin koko systeemille ylipäätään. Siviilipalvelustahan ei missään vaiheessa ole yritetty kehittää yhteiskuntaa (tai yksilöä) hyödyttäväksi palvelukseksi, vaan sitä käsitellään pakollisena rangaistuksena armeijasta kieltäytyjille. Jos jostakusta tai jollekulle sattuu olemaan siitä hyötyä, se on lähinnä vahinko.
Hesarin jutussa lupaus sivarikoulutuksen kehittämisestä on. Tositoiminnan vittumaisuuden ja hyödyllisyyden yhdistäminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi.
Samasta aiheesta
Tags: sivari, siviilipalvelus, sota, Suomi, yhteiskunta
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/01/26/mika-olisi-tarpeeksi-inhottavaa-sivareille/trackback/
Tammikuu 27, 2006 at 10:22 pm
Pingback from avanninen » Blog Archive » Siviilipalvelus rangaistuksena
Tammikuu 29, 2006 at 1:28 am
Tuomas
Kyseisessä artikkelissa on pieni terminologinen virhe: aseeton palvelu ja siivilipalvelushan ovat eri asia. Aseeton palvelus vapauttaa ainoastaan aseiden käytöstä kun taas siviilipalvelus vapauttaa armeijan käymisestä.
Itse siviilipalveluksen suorittaneena edelleen ihmettelen Suomen siviilipalvelusjärjestelmää ja toivoisin siihen parannusta. Muistikuvani mukaan esim. Norjassa (voin olla myös väärässä) siviilipalveluksen suorittavat koulutetaan silti valtiota sotatilanteissa hyödyttäviin tehtäviin, esim. sairaanhoitotehtäviin. Olisin mielelläni viettänyt vuoden tuollaisissa tehtävissä jos siihen mahdollisuus olisi tarjottu. Hain kehitysvammaliiton alaiseen järjestöön siviilipalveluspaikkaani suorittamaan, mutta koska kyseinen paikka ei ollut jonkun viraston tmv. hyväksymä, en voinut sitä ottaa vastaan. Tämän takia päädyin korjaamaan tietokoneita vuodeksi Helsingin Yliopistolle. Olisin kuitenkin mielummin tehnyt jotain joka olisi ehkä ollut enemmän “yhteiskunnan toimintaa tukevaa”. Aina ei voi voittaa ja eipä tuolle asialle tunnu tapahtuvan mitään.
Tuomas Rinta,
Reservin siviili