Kävin äänestämässä Alppilan vaalipiirissä. Vaalivirkailija oli harmaahapsinen nainen. “Hei, tulin äänestämään. Tämä on varmaan oikea paikka”, sanoin, sanoin sukunimeni, osoitin hänen edessään olevaa taitettua paperiarkkia, jossa oli minun sukunimeni alkukirjain ja annoin ilmoituksen äänioikeudesta ja tarjosin ajokorttia. “Hmph”, nainen sanoi, katsoi pois ja alkoi räpelöidä papereitaan. Vedin ajokorttini takaisin vähän hämmentyneenä. Näytetäänkö se nykyään vasta äänestyslippua antaessa? Olisi pitänyt varmaan lukea se Hesarin äänestysohje ennen saapumista.
“Henkilöllisyystodistus, kiitos”, nainen sanoi hetken kuluttua. Annoin ajokorttini. “Tässä, ole hyvä”, nainen sanoi, antoi äänestyslipun ja katsoi poispäin.
Jaha, ajattelin. Menin koppiin, kirjoitin lippuun numeron, tulin kopista. Katsoin vanhaa naista. Hän ei katsonut minua. Katsoin vaaliuurnan vieressä istuvaa nuorempaa naista, joka viittoili minulle. Hyvä, tuonne siis.
“Hei”, sanoin. “Hei”, nainen vastasi ja nosti leimasinta. Laitoin taitetun äänestyslipun sen alle, hän iski siihen leiman ja avasi uurnan. “Ole hyvä”, hän sanoi. Pudotin äänestylipun, kiitin ja hymyilin.
Jostain minulle tuli kummallinen olo, menin vielä vanhan naisen luo. “Pitikö minun muuten allekirjoittaa se äänioikeustodistukseni?” “Ei, se hmphmphmphmp.” “Jaa, siis se allekirjoitetaan vain ennakkoäänestyksessä?” “Nimphhhph.” Taas katse pois.
Ehkä sillä vanhalla naisella oli vain huono päivä. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että minä en jotenkin näyttänyt sellaiselta ihmiseltä, jonka olisi hänen mielestään pitänyt tulla äänestämään. Että kiitti vaan, kun tulit, voisi olla parempi että et.
Näyttää siltä, että pääsen äänestämään vielä uudestaan. Taidan käydä työpaikan vieressä postissa jättämässä ääneni ennakkoon.
Samasta aiheesta
Tags: Elämä, Helsinki, politiikka, presidentinvaalit, yhteiskunta







No comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2006/01/16/kiitti-vaan-kun-aanestit/trackback/