Venäjällä tapetaan vaimo tunnissa

21.12.2005 by Teppo | 4 comments

Olin hieman yllättynyt, että vain Iltalehti tarttui Amnestyn viime viikolla julkaistuun raporttiin lähisuhdeväkivallasta Venäjällä. Vaimonhakkausluvut siellä ovat täysin pöyristyttäviä, siltä osin kun niitä ylipäätään on.

Venäjällä vain kuolonuhrit lasketaan, ja niitä oli viranomaisten varovaisen arvion mukaan vuonna 2003 yli yhdeksän tuhatta. Paria vuotta aiemmin annettu arvio oli 14 000. Jo tuo pienempi luku tarkoittaa yhtä tapettua vaimoa per tunti, eikä tuo suurempikaan välttämättä ole yläkanttiin heitetty arvio. Poliisi ei aina pistä ruksia oikeaan kohtaan, eikä vanhempiensa luona asuvan tyttöystävän tappoa välttämättä lasketa perheen sisäiseksi väkivallaksi.

Väkilukuun verrattuna Venäjällä kuolee lähisuhdeväkivallan uhrina kaksikymmentä kertaa enemmän naisia kuin Suomessa. Repikää siitä suhteellisuutta.

Lisää lukuja: 75–90 prosenttia poliisille tehdyistä rikosilmoituksista vedetään takaisin ennen oikeuskäsittelyä. Yli kymmenen miljoonan asukkaan Moskovassa ei ole ainuttakaan hakattujen vaimojen turvakotia, melkein Suomen kokoisessa Pietarissa turvakotipaikkoja on 17 naiselle. Yhdeksänkymmentä prosenttia naisista on seurannut lähisuhdeväkivaltaa joko omassa suhteessaan tai vanhempiensa välillä.

Ja ketään ei kiinnosta. Poliisia ei kiinnosta, oikeuslaitosta ei kiinnosta, poliitikkoja ei kiinnosta. Esimerkiksi Pirkko-Liisa Rauhala kiinnitti tähän huomiota edellisessä Yhteiskuntapolitiikassa julkaistussa artikkelissaan. Ongelmaa vähätellään.

Eikä vaimojen hakkaaminen herätä vastalauseita tai auttamisenhalua edes ulkomaisissa avustusjärjestöissä. ”Kaikki haluavat rahoittaa vain trendikkäitä HIV:n ja naiskaupan vastaisia toimia”, Pietarin naisten kriisikeskuksen johtaja Natalia Hodyreva kertoi vieraillessaan Suomessa toissa viikolla.

Trenditietoisuudella tosin ei ole niin suurta väliä enää ensi vuonna, mikäli järjestöjen tarjoamien palveluiden ulkomainen rahoitus kielletään lailla. Rahaa ei saa enää kukaan, ettei CIA pääse tekemään pahojaan.

Ja se Amnestyn raportti – jos se ei perustuisi tositapauksille, sitä voisi pitää slaavilaisen huumorintajun groteskina malliesimerkkinä: Kun muutaman kymmenen sivun verran on kerrottu siitä, miten poliisi ei tee mitään, todetaan että voi olla parempikin niin. Amnestyn tiedossa on esimerkiksi tapauksia, joissa miliisi on paikalle tultuaan pahoinpidellyt aviomiehen pyörätuolikuntoon, mikä ei varmaankaan ole ollut hakatun vaimon ensisijainen toive. Ja jos sakkoja on vaimonhakkaajalle rapsahdellut, ne menevät yhteisvastuullisesti koko perheen kassasta – siis toisin sanoen pahoinpidellyn ruokarahoista.

Tuohon kohtaan päästyäni aloin nauraa. Kun ei oikein voinut itkeäkään.

Niin, ja tosiaan: Ketään ei kiinnosta. Etenkään suomalaista mediaa. Ja miksi pitäisi – hakatuthan ovat vain venäläisiä naisia.

Lisää aiheesta osoitteessa www.jokuraja.fi.