Tänään on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kuudentoista päivän päästä vietetään ihmisoikeuksien päivää. Tässä välissä kampanjoidaan sloganilla “naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus”.
Minulla meni pitkään ihmetellessä tuota slogania. Miten niin naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, eikö tuo ole itsestäänselvyys? Tarkoittako se, että miehiin kohdistuva väkivalta ei ole?
Vasta nyt olen alkanut hahmottaa kokonaiskuvan. Sloganissa kyse ei ole siitä, että naisten piekseminen olisi pahempaa kuin miesten piekseminen, kuten niin sanotut miesaktivistit tulkitsevat. Kyse on siitä, että naisiin kohdistuu sellaista väkivaltaa, joka hyväksytään – hiljaa tai jopa julkisesti – aivan erilaisella tavalla kuin muut väkivallan muodot. Naisiin kohdistuu myös erilaista väkivaltaa kuin miehiin yleensä tai jonka vaikutus on täysin eri mittakaavassa kuin sen kohdistuessa miehiin.
Ajatellaan vaikkapa naisten raiskaamista osana sodankäyntiä. Sotilaita jopa käsketään joukkoraiskauksiin, sanotaan että näyttäkää nyt niille, etteivät ne pysty edes suojelemaan vaimojaan! Luvattomat raiskaukset hyväksytään puolestaan kaikessa hiljaisuudessa –armeijan johto vain mutisee jotain miehisten paineiden purkamisen luonnollisuudesta.
Tai otetaan toinen ulkomainen esimerkki, naisten ympärileikkaukset. Naisilta silvotaan sukuelimet niin, etteivät he koskaan pysty nauttimaan seksistä. Tuskallisiin leikkauksiin kuolee nuoria tyttöjä. Monissa yhteiskunnissa tätä pidetään hyvänä käytäntönä. “Intohimot pysyvät kurissa.”
Suomessa merkittävin tällainen hiljaa hyväksytyn väkivallan muoto on lähisuhdeväkivalta. Tilanne ei täällä ole toki yhtä pahasti päin helvettiä kuin Venäjällä tai Afganistanissa, Miestensä pieksemille vaimoille sanotaan, että et kai vaan yllyttänyt sitä, taitaa sitä vikaa olla sinussakin. Poliisi ei vaivaudu tulemaan paikalle, ja kun lopulta tulevat, pyytävät rauhoittumaan ja kehottavat sopimaan asiat. Siinä sitä sitten on satakaksikymmentäkiloinen mies rauhoittelemassa puolet pienempää vaimoaan, että en minä kulta enää. Vaikka kaikki tietävät, että kyllä se vielä jatkuu, heti seuraavan vitutuksen tullen.
Ystäväni sisko sai tällaisen hiljalleen pahemmaksi menneen parisuhteen tylyksi lopuksi luodin otsaansa. Aviomies ampui, riidan päätteeksi. Oli hakannut riitojen ratkaisemiseksi jo monta vuotta, aina vain kovempaa ja kovempaa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan erottavat muusta väkivallasta myös [asenteet -> Kolmannes briteistä uskoo, että raiskauksen uhri on osasyyllinen]. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvät hyssyttelevät ja jopa sallivat asenteet loukkaavat naisten oikeutta koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, ikävän useissa tapauksessa myös elämään.
Osallistun omalta osaltani seuraavan kuudentoista päivän aikana naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen kampanjointiin paitsi työni puolesta, myös täällä blogissani julkaisemalla vetoomuksia erityisesti naisten ihmisoikeuksien puolustajien puolesta. Valmistautukaahan hankkimalla postimerkkejä ja kirjekuoria — minä tarjoan tekstin, teidän tehtäväksenne jää kopioida se tekstinkäsittelyohjelmaan, tulostaa ja laittaa matkalle oikeaan osoitteeseen.
Niin, ja tietenkin kukin voi käydä allekirjoittamassa verkossa Amnestyn vetoomuksen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Samasta aiheesta
Tags: Asiat, Ihmisoikeudet, Suomi, vetoomukset
-
Päivitysilmoitus from Verkkolehti In medias res on 10.1.2006 at 8.33






Pohdiskeleva liftari on
3 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2005/11/25/miksi-lahisuhdevakivalta-on-ihmisoikeusloukkaus/trackback/