Hesarin laajennetulla mielipidesivulla oli tänään kaksikin kappaletta kirjoituksia, joissa huolestunut (iso)vanhempi syytti mainostajaa vastuunsa kiertämisestä. Kohteena olivat Animalian ja Unicefin mainokset. “Miten minä sellitän tämän sanoman lapselleni?” “Mitä mahtaa lapsi tämän nähdessään ajatella?”
Auttaisi varmasti, jos osaisi selittää eläinten kohtelun tehotuotannossa ja aids-epidemian leviämisen köyhissä maissa itselleen. Kun ei osaa, eikä uskalla sitä edes itselleen myöntää, projisoi ahdistuksensa lapsiin.”Kyllähän minä näitä asioita ole valmis ajattelemaan ja niistä keskustelemaan, mutta lapset, muistakaa lapset!”
Uskon kyllä, että näiden valitusten taustalla on ihan aidosti koettu ahdistus ja huoli lapsista. En myöskään ole vakuuttunut siitä, että tällainen tunteisiin vetoava, voimakas mainoskuvasto on paras tapa tuoda Animalian ja Unicefin asioita esille - ahdistuksen aktivointi ei välttämättä johda toimintaan, kuten näiden kampanjoiden tarkoitus olisi. Mutta let’s face it, kaupunkikuva on niin mainossaasteinen isotissisine naisineen ja roskaruokamainoksineen, että lasten suojeleminen tältä tavaralta on pohjimmiltaan tekopyhää.
Samasta aiheesta
-
Minä parahdin myös kahvipöydässä. Johan on hemmetti!!! Vanhemmat, jotka EIVÄT keskustele näistä asioista lastensa kanssa pitäisi laittaa vanhemmuuden apukouluun.
-
Lapsista viis, mutta pelkään että yritys kilpailla Benetton- tyylisellä rankkuudella mainonnassa johtaa kilpavarusteluun, eikä sillä ole siksi pitkää tulevaisuutta.
Kuka? Mikä?
Pohdiskeleva liftari on Teppo Moision blogi.
Pysyt kärryillä menossa, kun otat rss-syötteen seurantaan, ruksit blogin Blogilistan suosikiksi tai tilaat päivitykset sähköpostiisi.
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link: http://pohdiskeleva.liftari.org/2005/11/16/hys-etteivat-lapset-kuule/trackback/