Nyt kun valtamedia on ryhtynyt perustamaan omia blogejaan, bloggaamisesta on tulossa nörttipiirejä suurempi hype. Olisi hyvä aika purkaa käsitteitä ja miettiä, mitä blogit ja bloggaaminen oikeastaan ovat.
Tukhoman yliopiston Mark Comerfordin mielestä blogit eivät ole sen enempää journalismia kuin piirustuspaperi tai puhelinkaan. Havainto purkaa hyvin blogit vs. journalismi -hypeä. Tästä ajatuksesta on hyvä jatkaa käsitteiden pallottelua ja olennaisen esiinkaivelua.
Janne määrittelee blogin mekaanisesti:
“Blogi eli verkkoloki (engl. blog, weblog) on julkinen, säännöllisesti päivitetty, verkkosivusto, jossa uusin lisäys on nähtävissä etusivulla ylimpänä, seuraavaksi uusin toiseksi ylimpänä ja niin edelleen. Lisäksi jokaiseen yksittäiseen lisäykseen (”merkintään“, engl. entry) voidaan viitata yksikäsitteisellä hyperlinkillä (”kestolinkki“, engl. permalink).”
Näin määritellen blogi siis tarkoittaa tiettyä muotoa esittää sisältöä.
Historiallisesti henkilö- tai projektikohtaisista verkkosivustoista on puhuttu kotisivuina. Käsite on mielestäni hyvä, sillä se yhdistää ajatuksen kodista ja sivusta. “Minulla on sivu, joka on tämän projektin koti.”
Yhdistetään ajatus kotisivusta ja Jannen määritelmä: Blogi on kotisivu, jolla uusin merkintä on päällimmäisenä, toiseksi uusin seuraavana ja niin edespäin. Lisäksi kotisivulla on mahdollista keskustella merkinnöistä, ja kotisivulla kävijöille on tehty helpoksi kuhunkin kotisivun pitäjän merkintään linkittäminen.
Uusi termi “bloggaaminen” muuttuu tämän käsitepurkamisen jälkeen muotoon “kotisivuille kirjoittelu”. Tältä pohjalta voidaan selittää joitakin keskusteluita, joita blogilistan merkittävyydestä on käyty. “Bloggaajat” ovat kotisivuille kirjoittelemisen harrastajia, joiden yhteisöä kokoava sivu blogilista on. Vastaavasti blogi taas on mikä tahansa tiettyä muotokieltä noudattava kotisivu, mikä ei sido näitä sivuja samaan ryhmään kotisivuille kirjoittelemista harrastavien ihmisten kanssa - ei ainakaan sen enempää kuin auton omistaminen tekee ihmisestä autoharrastajaa.
Puhuminen “bloggaamisesta” kätkee mielestäni helposti, että kyse on lopultakin vain ihan tavalliselle kotisivulle kirjoittamisesta. Se voi olla harrastus tai ammatti, ja sitä voi tehdä yksin tai yhdessä. Silti se on vain ikiomalle, ryhmän tai vaikkapa työnantajan verkkosivulle kirjoittamista.
Julkaisujärjestelmät toivat sisällön kotisivuille
Kun internetin ensimmäinen “omat kotisivut” -huuma iski 1990-luvun lopulla, yliopisto-opiskelijat opettelivat tekemään itselleen sivut verkkoon. Sivut julkaistiin yliopistoverkossa tai geocitiesin tapaisien palveluntarjoajien sivuilla. Ulkoasuja viilattiin, parhaat kotisivut olivat visuaalista ilotulitusta. Varsinaista sisältöä näillä sivuilla oli niukasti. Ne rakennettiin kerralla valmiiksi, ja niille kirjoiteltiin tiedot mahdollisesta työurasta ja lemmikeistä.
Kotisivuja ei, noin yleisen tavan mukaan, päivitetty. Syitä tähän oli nähdäkseni kaksi: Ensinnäkin päivitys oli työlästä, koska se edellytti useiden eri ohjelmien käyttöä ja koodin muokkaamista käsin. Toisekseen päivityksille oli vaikea määritellä paikkaa, koska sisältöä ei varsinaisesti oltu suunniteltu päivitettäväksi.
Ilmaisten julkaisujärjestelmien tulo poisti molemmat syyt jättää kotisivut oman onnensa varaan.
Bloggerin ja vuodatus.netin kaltaiset julkaisujärjestelmät tekevät päivittämisestä teknisesti helppoa ja poistavat sisällön päivittäjältä vaatimuksen html-koodin osaamisesta. Lisäksi niissä on ennalta määritelty paikat, joihin sisältö päivittyy.
Kotisivun pitäjän tehtäväksi jää miettiä sisältöä, kun aiemmin sen lisäksi piti ratkaista rakenne ja muoto.
Sisältöihmisten vapauttaminen moniosaamisen vaateesta on johtanut siihen, että sisällön määrä internetissä kasvaa jatkuvasti hirvittävällä tahdilla. Blogit ovat yksi merkittävä osa tätä netin sisältöbuumia; toisaalla ovat wikit ja erilaiset amatöörien pitämät portaalisivustot.
Blogit ovat siis vain yksi, joskin merkittävä osa laajempaa ilmiötä, jonka keskiössä on uusien ohjelmistojen tulo ja sivustojen, siis kotisivujen, päivittämisen helppous. Raflaavasti tätä voisi kutsua vaikkapa verkon sisältövallankumoukseksi, jossa ajatukset (hyvä ja huonot, älykkäät ja idioottimaiset) ovat ottaneet selätysvoiton tekniikasta.
Mikä sitten selittää sitä, että mahdollisuus helppoon kotisivujen päivittämiseen luo valtavan joukon kotisivuharrastajia? En tiedä. Lukemani tutkimuksen mukaan (lähteen olen unohtanut) useampi kuin joka kolmas suomalainen kirjoittaa pöytälaatikkoon muistelmia, proosaa tai lyriikkaa. Ehkä tämä väki on nyt löytänyt kaapin oven ja astunut ulos.
Pohdiskeleva liftari on 
Tuoreimmat kommentit