Taidetta, viihdettä, mitä väliä?

Kävimme eilen katsomassa Tennispalatsin [Japan Pop -näyttelyn -> http://www.taidemuseo.hel.fi/suomi/tennispalatsi/ohjelma/manga.html]. Mikäs siinä, oli hauskaa istuskella metrovaunuksi lavastetussa näyttelytilassa ja lueskella puhelinluettelon kokoisia sarjakuvakirjoja takakannesta etukanteen. Tarinat olivat sen verran simppeleitä, että ne kyllä ymmärsi ilman sen syvällisempää japaninkielen taitoa. Viihdyttävää.

Näyttelyn esittelytekstit pyrkivät luomaan suomalaisille jonkinlaisen käsityksen mangan kulttuurisista merkityksistä Japanissa ja kehystämään töitä jonkinlaiseen taidemittapuuhun.

“Japanissa manga on samanaikaisesti sekä kunnianhimoista taidetta että menestyvää massateollisuutta”

Mikä tekee sarjakuvasta “kunnianhimoista taidetta”? Tekninen taidokkuus? Vaikutteiden hakeminen ja lainailu oman genren ulkopuolelta? Ärsytys, eikö tämä voisi olla vain sarjakuvaa?

Merkittävämmältä rajanvedossa taiteen ja viihteen välillä tuntuu kulttuurinen ero viihteen ja taiteen arvostuksessa. Taide on arvokasta ja uniikkia, viihde kertakäyttöistä kulutustavaraa. Kun viihteentekijä haluaa nostaa statustaan, hän sanoo töidensä olevan myös taidetta.

Mikä tietenkin on osin totta. [Imagesssa -> Image] oli joitakin vuosia sitten [Steven Soderberghin -> http://imdb.com/name/nm0001752/] elokuvista pieni juttu, jossa tuotokset arvioitiin erikseen kahdella eri akselilla: viihteenä ja taiteena. Ei siis joko–tai, vaan sekä–että.

Silti pyrkimys kirjoittaa esittelytekstein populaarikulttuurista taidetta ottaa päähän. Eikö katsoja voisi itse sijoittaa työt omaan taiteen ja viihteen nelikenttäänsä?

Technorati Tags: ,

Share this: These icons link to social bookmarking sites where readers can share and discover new web pages.
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google
  • Digg
  • Technorati
  • TwitThis

Samasta aiheesta

Tags: