Taidan tämän keskustelun kautta ymmärtää konkreettisemmin, mitä edustuksellisella demokratialla on ajettu takaa. Siinähän massat vastaan yritysjohtajat -ongelmaa on purettu kanavoimalla keskustelu puolueisiin, jotka edustavat massaa. Kansalaisjärjestöissä vastaavasti jäsenmassan puolesta puhuvat hallituksen valitsemat toimihenkilöt.

Blogit palauttavat anarkian yhteiskunnalliseen viestintään.

Politiikasta kun puhutaan, niin pitää vastata politiikkomaisesti: Olen samaa ja eri mieltä kasvottomuudesta, riippuen kumman kannalta asiaa katson.

Politiikassa ja yrityksissä on vanhastaan totuttu, että vastapuolena on aina jokin järjestö, toinen yritys tai jokin muu virallinen tai epävirallinen taho.

Politiikolle tai yrityksen markkinointiviestinnästä vastaavalle nämä kontaktit ovat ennemmin tai myöhemmin henkilöityneet heidän edustajansa. He ovat tottuneet käymään keskustelua tämän yhden henkilön kautta, jonka muut ihmiset ovat valtuuttaneet tätä keskustelua käymään.

Nyt, kun asioista päättäville alkaa tulla yhä enemmän suoria kontakteja, joita ei ole masinoitu kenenkään kautta, monet ovat pulassa. He eivät ole tottuneet käymään dialogia suoraan ihmisten kanssa.

Yrityksissä tunnutaan tällä hetkellä miettivän aika tarkkaan, että kenen palaute tai nettikeskustelumerkintä on sellainen, johon tulee reagoida. Kun palautteet ja keskustelunaloitukset eivät tule keskitetysti tutuilta henkilöiltä, mietitään nyt, että onko niihin kaikkiin vastattava ihan oikeasti.

Siinä olen hyvin samaa mieltä, että sanavalintani “kasvoton” oli hyvinkin ontuva. Palaute on totta kai kaikkea muuta kuin kasvotonta.

Pyrin sanomaan sillä ennemminkin sitä, että monille tulee varmasti vaikeuksia reagoida niihin, sillä he eivät ehkä tunnista kenenkään palautetta antaneiden kasvoja. Ja kun niitä kasvoja on paljon, voi se tuntua hyvin pelottavalta.