Elokuu 2005

Kolme yötä lähtöön. Olen todennäköisesti hukannut täysin kaikki lentoasiakirjat, jotka tulivat vain ja ainoastaan sähköisesti ja piti tulostaa, vaikkei niitä kai sitten tarvinnutkaan.

Hospitality club on tähän mennessä tuottanut yhden yöpaikan Pariisista, sillä ehdolla että olemme siellä ja lähdemme jatkamaan ennen yhdeksättä päivää. Couch Surfing tuotti paikan Tallinnasta ja Amsterdamista. Tosin Damin tyyppi ei ole vielä varmistanut, käykö hänen asuinkumppanilleen muutaman suomalaisen majoittaminen. Toivottavasti käy.

Matkasuunnitelma on poskettoman heikossa hapessa - sitä ei oikeastaan ole. No, vapaina mennään kuin taivaan linnut, jos ei ennätä tarkempaan matkaopasta tiirata. Amsterdam, Pariisi, viikko jotain täysin ennalta arvaamatonta. Hmm…

Tarkoitus olisi kuitenkin liftailla Amsterdamista etelään, käydä katsomassa ikiromanttinen Ranskan pääkaupunki ja jatkaa siitä liftaten johonkin suuntaan. Maihinnousupaikat? Dijonin sinappimaa? Nizza? Atlantin valtameri? Välimereen pulahtamaan? Alpeille patikoimaan päiväksi tai pariksi? Ehkä menemme sinne, minne kuskit meitä vievät. Arvalla, annetaan sattumalle mahdollisuus.

Kunhan ollaan Franfurtissa oikeana päivänä, niin päästään lentämään takaisin.

Tässä on taas tarjolla pari tarinaa maailmalta. Kumpikaan ei ole ollut lehdissä, eikä kumpikaan ole järin mukava. Tosin jälkimmäisessä on vahva positiivinen pohjavire.

Pakistanissa kolme kansalaisaktivistia on telkien takana melkoisen raa’assa sähköhoidossa. Ali Nawaz, Akhter Nadeem and Allah Nazar pidätettiin jo maaliskuussa osallistumisesta Balochistanin paikallisväestön asemaa puolustavien järjestöjen toimintaan. Maan suurimmat kaasuesiintymät ovat Balochistanissa, minkä vuoksi paikallisia on välillä kohdelty kaltoin, halukkaat verratkoon tilannetta paremmin tunnettuun Ogonien tilanteeseen Nigeriassa.

Vangittuja miehiä vastaan on käyty näytösoikeudenkäynti, jossa heitä syytettiin ryöstöstä. Oikeudenkäynnin yhteydessä miehet saivat tavata kymmenen minuutin ajan perheitään.

Perheille tämä ei varmasti ollut pelkkää jälleennäkemisen riemua: kaikkia kolmea miestä oli kidutettu antamalla heille sähköiskuja, ja Allah Nazarin pelätään halvaantuneen käsittelystä pysyvästi.

Amnesty kehottaa asiasta kiinnostuneita ryhtymään kirjeenvaihtoon Pakistanin diktaattorin Pervez Musharrafin, oikeusministerin Muhammad Wasi Zafarin ja Punjabin alueministerin Chaudary Pervez Elahin kanssa. Äkäisen sävyisissä kirjeissa sopisi ilmoittaa, että me tiedämme mitä te teette, emmekä me suvaitse sitä.

Aiheesta lisää seuraavissa hilpeissä asiakirjoissa:

• Pakistan: Fear for Safety/”Disappearance” * Pakistan: Further information on: Fear for Safety/”Disappearance”

Syyriassa kaksi kansalaisaktivismiin osallistumisen vuoksi pidätettyä miestä, Yassin al-Hamwi ja Muhammad ‘Ali al-’Abdullah, ovat päässeet vapaaksi takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Miehet ovat mielipidevankien omaisten perustaman järjestön johtohahmoja, ja heidät pidätettiin heinäkuun lopulla järjestön ensimmäisen kokouksen jälkeen. Molempia syytetään salaliitosta ja vehkeilystä hallitusta vastaan.

Yassin ja Muhammad olivat molemmat Amnestyn kampanjointilistalla, ja heidän vapauttamisestaan Amnestyn aktiivit voivat vallan mainiosti ottaa sulan hattuunsa. Miehet olisi hyvinkin voitu pitää telkien takana loppuelämänsä, ellei kansainvälinen huomio olisi pakottanut Syyriaa miettimään asiaa uusiksi.

Tämäkään tarina ei ole ohi, eikä loppu ole välttämättä kaunis. Yassin ja Muhammad joutuvat 6. syyskuuta leivättömän pöydän eteen, eikä oikeudenkäynnistä odoteta puolueetonta.

Amnesty kehottaakin vetoamaan Syyrian presidenttiin Bashar al-Assadiin, sisäministeri Ghazi Kan’aniin ja oikeusministeri Muhammad al-Ghafariin, jotta syytteistä luovuttaisiin kokonaan – miehethän vain käyttivät kokoontumis- ja ilmaisunvapauttaan. Molemmat näistä ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, joita ilman demokratia ei voi toimia.

Tähän tapaukseen liittyvät paperit verkossa:

• Syria: Fear of torture/incommunicado detention/prisoners of conscience
• Syria: Further information Fear of torture/incommunicado detention/prisoners of conscience

Odottelen vierasta ihmistä kotiini. Liettualainen Arturas, nelikymppinen valokuvaaja, on liftaillut eilisen aikana Vilnasta kohti Tallinnaa ja saapui parikymmentä minuuttia sitten satamaan Helsingissä. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa matkaa kohti Ruotsia. Majoitan hänet yhdeksi yöksi. En jaksanut lähteä vastaan, pistin tekstiviestinä ohjeet tulla lähipysäkille ratikalla.

Arturas on minulle ennestään täysin vieras tyyppi. Hän otti muutama päivä sitten yhteyttä Hospitality Clubin kautta. Olen ollut jäsen pari vuotta ja majoittanut aiemminkin ihmisiä. Ensi viikolla lähden itse reissuun Länsi-Eurooppaan, ja yövyn vastaavasti minulle ennestään tuntemattomien ihmisten vieraana.

Hospitality Club on kasvanut hyvää vauhtia. Tein siitä juttua pari vuotta sitten, kun mukana oli seitsemisen tuhatta jäsentä. Nyt porukkaa on ringissä kymmenkertaisesti.

Muita vastaavia verkostoja on paljon. Viime viikolla liityin Couch Surfingiin, jossa jäseniä on jonkin suurin piirtein saman verran kuin kahden vuoden takaisessa Hospitality Clubissa.

Vieraanvaraisuuskerhot ovat pirun mukava harrastus, pitkälti samasta syystä kuin liftaaminenkin: niiden avulla voi säästää rahaa reissatessaan, tutustua ihmisiin ja virkistellä ajatusta siitä, että ihmiset ovat oikeastaan aika mukavia otuksia.

Kaikkein hauskinta on, että vieraanvaraisuusvaihdossa kaikki voittavat. Matkalainen tutustuu aivan eri tavalla paikalliseen kulttuuriin, kun elämää pääsee vilkaisemaan tavallisen kodin seinien sisäpuolelta. Vastaavasti minusta on hauskaa kuunnella matkalaisten juttuja kotimaistaan. Omakin arki piristyy, kun vieraana on vaikkapa monta kuukautta maailmaa kiertänyt japanilainen liftari, kuten minun kämpässäni puolisen vuotta sitten.

Nyanga pohtii blogissaan, miksi suomalainen mies käy armeijan. Sivari kun avaisi mahdollisuuksia vaikka miten mukaviin hommiin.

Minä melkein toivon olevani mies. Ei minulla ole mitään saumaa päästä tuotantoassistentiksi tai toimittajaksi. Jos olisin siviilipalvelusta suorittava mies, mahdollisuuteni tuplautuisivat.

Nyangan pointti on toisaalla, mutta tartun tähän, sillä näinhän se on. Tämä on sivarikolikon toinen puoli, jota harvoin muistetaan: hyvässä paikassa käyty sivari avaa uria, joiden päät naisten on etsittävä muualta. Sivarina on mahdollista saada kokemusta, jota muuten voisi olla hankala saada.

Tuttu tyttö totesi muutama vuosi sitten, että voisi hyvinkin mennä sivariin vuodeksi. Perustelut olivat suhteellisen järkeenkäypät:

• joka tapauksessa välivuosi tulossa
• voisi kuvitella tekevänsä jotain yhteiskunnan hyväksi
• sivarina voisi saada mielekkäämpiä hommia kuin työmarkkinatuella
• tulotaso ei laskisi sivarina merkittävästi verrattuna työmarkkinatukeen

Naisethan eivät sivariin pääse, sillä sinne määrätään palveluksesta omantunnonsyistä kieltäytynyt asevelvollinen. Miehet ovat asevelvollisia by default, naisista tulee asevelvollisia 45 päivän asepalveluksen jälkeen. Ja koska asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, siitä puolentoista kuukauden jälkeen eettisin perustein kieltäytyminen sisältää ristiriidan. Ei kovin suurta tietenkään, koska saahan sitä muuttaa näkemystään tietenkin.

Itse voin avoimesti myöntää, että olen hyötynyt omasta kokemuksestani toimittajan / valokuvaajan / taittajan hommissa sivarina Aviisissa.

Tosin tässäkin pitää huomata, että yleensä se uraputki on saatu alkuun ennen sivariin menoa. Ne mageimmat paikat menevät koulutetuille, suoraan peruskoulusta tai lukiosta ei toimittajaksi tai tuotantoassistentiksi pääse – ellei paikka ole epätoivoinen, jolloin kokemuksestakaan tuskin on hyötyä ja ainakin vuodesta tulee ihan helvetillinen.

Ja jos koulu-uran on saanut alkuun, kokemuksensa voi hankkia työharjoittelussa. Siitä maksetaan huonosti, mutta niin sivaristakin. Ja työharjoittelun voi jättää kesken, sivarista kieltäytyminen tietää linnareissua.

Blogit tulevat ensi viikolla myös Taiteiden yöhön. Helsingin tietojenkäsittely-yhdistys järjestää Lasipalatsin kohtaamispaikalla Kuvat kohtaavat -tapahtuman, jossa Taiteiden yön kävijöiden lähettämät kuvat heijastetaan seinälle jonkinlaisena kuvakollaasina.

Tapahtumien järjestäjien mukaan systeemi on käytännössä kuvablogi, johon ihmiset lähettävät kuvansa MMS-viestinä. Vastaavasti seinälle heijastettu kuva on itse asiassa kuvista koottu verkkosivu.

Tapahtuma alkaa kuudelta ja päättyy yhdeksältä.