Inhoan tätä tyhjyyden tunnetta, jonka nikotiinivieroitusoireet saavat aikaan. Tunnen sen hyvin, olen kerännyt kokemuksia tupakoinnin lopettamisesta lukuisia kertoja. Nyt olen taas neljättä päivää savutta, ja tunne alkaa helpottaa. Joskus ensi viikon lopulla olo alkaa olla jo normaali, mikäli kaikki menee vanhojen karttojen mukaan.
Hesarissa jokin aika sitten olleessa artikkelissa tupakoinnin lopettamiseen liittyvä ahdistus ja hammasten kiristys yhdistettiin dopamiiniin, mielihyvän tunnetta välittävään hormoniin. Tupakasta saatava nikotiini sotkee elimistön luontaisen dopamiinisysteemin, ja tupakoinnin lopettamisen jälkeen elimistö ei tuota enää terveellä tavalla dopamiinia. Seurauksena on, että savuttomana ei enää koe normaalia mielihyvää - mikään ei tunnu miltään.
Onnistumiset, ruoka tai urheilu eivät palkitse tupakoinnin lopettanutta kuten ennen. Olo tuntuu vieraalta. Tekee mieli huutaa, koska kaikki on turhaa. Ainoa syy olla hiljaa on järki, joka kertoo kaiken johtuvan vieroitusoireista.
Hauskaa sinänsä, dopamiinin tuotannon ongelmat on yhdistetty skitsofreniaan ja psykoosiin. Olenko siis ruuvannut kessuttelemalla pääni niin sekaisin, että lopettaminen aiheuttaa kemiallisen (yleensä) väliaikaisen jakomielitaudin? Olen valmis todistamaan tämän ajatuksen puolesta.
Technorati Tags: Tupakointi
Samasta aiheesta
Tags: Elämä, tupakka, tupakkalakko, tupakoinnin-lopettaminen, vieroitusoireet
7 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2005/05/05/tyhjyys/trackback/
Toukokuu 12, 2005 at 11:22 am
Pingback from Pohdiskeleva Liftari » Haju
Toukokuu 5, 2005 at 11:34 pm
Aleksi
No tämähän selittää, miksi niin moni asia on tuntunut kovin merkityksettömälle viime syksyn jälkeen!
Lipevien mainospuheiden mukaan tupakoinnin lopettamisen piti parantaa elämänlaatuani ratkaisevasti, ratkaista kaikki ongelmat ja tuoda maailmanrauha, mutta kuinkas sitten kävikään.
Odotetun eliniän pidentyminen - Tämä nyt on aika lottoamista…
Hajuaistin palautuminen - Vanha puunenä ei edelleenkään haista mitään.
Virkeämpi, leppoisampi, iloisempi, aktiivisempi, energisempi ja luovempi mieliala - Paskat.
Pienemmät menot - No jaa, enpä ole juuri huomannut eroa, koska poltin kuitenkin suhteellisen vähän.
Parempi ääreisverenkierto sormissa ja varpaissa - Höpö höpö! Jääpuikkoja ne edelleen ovat.
Paremman hajuinen hengitys - Ehkä, ehkä. En osaa vastata tähän.
Parempi hapenottokyky - Okei, myönnettäköön, että lenkkeily on lähtenyt talvitauon jälkeen jouhevammin käyntiin.
Ei yhtään seitsemän oikein täysosumaa. Tuloksella yksi tai kaksi oikein seitsemästä, ei voita tällä kierroksella yhtään mitään.
Toukokuu 6, 2005 at 10:41 am
Teppo
Tupakoinnin lopettaminen voi hyvinkin tuoda maailmanrauhan, mutta siitä ei sitten osaa nauttia. Tai ehkä sitten muutaman vuoden päästä, kun dopamiinia tuupaava hormonikone ei enää kaipaa nikotiinia toimiakseen.
Toukokuu 6, 2005 at 3:03 pm
JussiR
Lähes tulkoon kaikki huumaavat aineet liittyvät tavalla tai toisella dopamiinin (eli ns. mielihyvähormonin) eritykseen. Tupakan kohdalla tämä tapahtuu vain epäsuoraan nikotiinin kautta, joka (jos nyt oikein muistan) aktivoi aivoaluetta joka tuottaa dopamiinia.
Skitsofrenian kohdalla luulisin syy-seuraussuhteen olevan päinvastainen; skitsofreenikot lääkitsevät itseään polttamalla tupakkaa, mutta tupakka (tai sen vieroitusoireet) tuskin aiheuttavat kenellekkään skitsofreniaa. Eli pahoin pelkään, että sinusta tuskin on tulossa skitsofreenikkoa, mutta jos satuit katsomaan eilisen Donnie Darko elokuvan, niin voit ehkä todeta sen olevan vain hyvä asia.
Toukokuu 6, 2005 at 5:17 pm
Teppo
Donnie Darko on kyllä loistava leffa. Ihan Donnie-sekopäiseksi en itseäni ole tuntenut, jonkinlainen kevytjakautuminen on lähempänä tuntemuksia. Tai siis oli, tänään on parempi :).
Maaliskuu 25, 2007 at 4:35 am
Pekka
Tyhjyyden tunne todellakin oli se, mitä itse pelkäsi ehkä eniten kun röökinpolton lopetti (6 viikkoa sitten).
Aikaisemmin aina hankalassa tilanteessa tai kokien jonkun jutun olevan hetkellisesti ylivoimainen, eikun röökille.
Sitten kun kertoo itselleen, että tällaisen välimerkkitekniikan voi lopettaa ja hyväksyy elämän karun tyhjyyden todella, yrittämättä siloitella tai paikata oletettua psykofyysistä/sosioekonomistadeprivaatiota, tyhjyydestä voi tulla positiivinen mahdollisuus, ihan oikeasti.
Sen sijaan, että rööki olisi se alkuperäinen itseisarvo, maku- ja hajuaisti lamaannutettuina, yht’äkkiä värit ja äänet kuuluvat elämään myös, eikä vain korporatiivinen zombi-kuluttajan rooli.
Maaliskuu 27, 2007 at 7:30 pm
Puu
Kauankohan aivoilla kestää palautua dopamiinin suhteen normaalille tasolle? Inhoan tupakoinnin lopettamisessa juuri tota tyhjyyden tunnetta ja sitä ettei tee esim. seksiä mieli oikeastaan ollenkaan. Tupakoidessa oon sen suhteen älyttömän paljon paremmassa vedossa. Vaikka muka verenkierron parantumisen myötä pitäisi olla ihan toisin.
Nyt sitä oikeastaan tajuaa, että ei voi vetää yhtään tupakkaa. Jos vetää vähän enemmänkin niin ainakin mulla menee aviojen toipumiseen kauan,. Siis puolivuotta ainakin…