Toukokuu 2005

Hesarin autoliitteen kannessa hehkutaan testosteroninkatkuisesti SUV-Nissania. “Jämerälle maasturille annetaan tilaa”, toimittaja kirjoittaa otsikkoonsa. Tekstissä hän miettii, miten maailma näyttää sivistyneeltä ison auton ratista: tilaa annetaan, eikä kukaan soita torvea ja kehota ajamaan nopeammin.

“Olisiko niin, että autoilevia lähimmäisiäni ohjaa itsesuojeluvaisto tai jopa pelko? Törmäystilanteessa jämerä maasturi runttaisi kalarikollegansa pahanpäiväosesti.”

Totta helvetissä muita pelottaa, kun mieshormonilla pumpattu keski-ikäinen pikkupoika voimansa tunnossa kruisaa katujen kuninkaana. Ja tarkoitan henkistä tilaa, en sukupuolta: olen todistaunut, miten kaupunkimaasturi ottaa ajolinjansa juuri siitä mistä mielii - kyseinen rouvashenkilö olisi sillä uusvanhalla pikkuvolkkarillaan pysynyt nätisti ruodussa, mutta kun pikkurekan kokoista maasturia ajavan katujen kuningattaren ei tarvitse. Tilaa ei tarvitse varastaa, kun muut antavat sitä vapaaehtoisesti. Niinku.

Amerikassa on jo todettu, että SUVien lisääntyminen on johtanut kuolonuhrien määrän kasvamiseen. Kyse on varustelukilvasta: toki iso maasturi on turvallinen, jos kaikki muut ajavat pikku-Fiiateilla. Mutta kun kaikki hankkivat SUVin ja ajavat sillä kuin kuninkaat, tulee ruumiita. Monta.

Vartuin 1990-luvulla Nirvanan, Soundgardenin ja Smashing Pumpkinsin tahtiin. Retrosykli alkaa olla kierähtänyt täyden ymmyrkäisen pyörähdyksen, ja grunge tulee taas. “Taas”, joku ähkäisee. “Olemme valmiina”, sanomme me, ja kaivamme flanellipaidat ja rikkinäiset farkut ullakkokomerosta.

Sydän sydän on hulvattoman hieno, minulle tuore musiikkilöytö. Herttoniemen pojat vääntävät hillittömän hienoja Alice in Chains -stemmoja ravokkaan rupisesti rohisevien kitaravallien päälle, ja sanoitukset ovat suurenmoisella tavalla synkälle kyljelleen vinksahtaneita.

Kuolemasta kaikki puhuvat aina. Miltähän se tuntuu? Ihmiset ja kaikki eläimet saavat tietää siitä kaiken.

Tietää kaiken.

• Sydän sydän: Kuolema tulee -

Suosittelen. Kuten hyvä ystäväni bändin eilisellä keikalla totesi: Parasta paskaa pitkään aikaan.

Tällä tunnilla jatketaan edellisen tunnin tempusta. Oppitunnista selviämisen etukäteisvaatumuksena on ristiheiton ja yliheiton kohtuullinen hallinta.

Jonglöörin tennis on temppu, jossa kaksi palloa muodostaa keskelle “verkon” ja yksi lentää niiden yli.

1. Aloita ristiheitto normaalisti.
2. Heitä kolmas pallo yliheittona.
3. Heitä kaksi seuraavaa normaalisti ristiheittona.
4. Heitä kuudes pallo yliheittona.

Jatka näin, joka kolmas heitto on yliheitto. Jos käytät keskenään erilaisia palloja, huomaat heti, että yliheittopallo on jatkuvasti sama.

Käänteinen ristiheitto on juuri sitä mitä sen nimi kertoo: ristiheitto, mutta lennot kulkevat käänteisesti ristiheiton lentorataa.

1. Aloita yliheitolla.
2. Kun ensimmäinen heitto on lakipisteessään, heitä toinen heitto yliheittona.
3. Jatka ristiheiton tahtiin, mutta jokainen heitto yliheittona.

Käänteisessä ristiheitossa tulee alkuun “kolareita”, kun pallot etsivät omia ratojaan. Ideana on, että otat pallot kiinni kämmentesi välistä ja heität ne ulkopuolelta. Siis juuri päinvastoin kuin ristiheitossa.

Technorati Tags: Jongleeraus, Sirkus

menipä myöhäiseksi nyt tämän sunnuntaitempun opetus, taitaa mennä oppilailta ensi viikon puolelle tämän harjoittelu. No, opettajalla oli ainakin hauskaa puistossa koko päivän. Kävi pääministerikin katsomassa iloisen ryhmämme leikittelyä, mutta taisi pitää touhua puistopummeiluna.

Omapa oli häpeänsä, ei meidän.

Mutta asiaan, ensimmäinen kolmen pallon jongleeraustemppu, yliheitto. Kuten tempun nimi sanoo, siinä heitetään yksi pallo muiden yli.

Jongleeraa tavallista ristiheittoa. Heitä yksi palloista kuitenkin välillä ulkokautta korkeammalle kuin muut heitot niin, että se kiertää muiden pallojen lehtoradat ja laskeutuu toiseen käteesi. Temppu kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se tietenkin onkin, mutta aluksi siinäkin on tekemistä. Voit aluksi harjoitella heittoa aloittamalla jongleeraamisen ulkoheitolla.

Harjoittele tekemään yliheitto molemmin puolin.

Technorati Tags: Jongleeraus, Sirkus

81 vankia on vaarassa joutua kidutetuksi Uzbekistanissa, varoittaa Amnesty International. Heidän joukossaan on ainakin kolme ihmisoikeusaktivistia, jotka on pidätetty ilmeisesti tekaistuin perustein.

Pidätykset liittyvät toukokuun 13. päivän verilöylyyn, jossa Uzbekistanin hallituksen joukot surmasivat suuren joukon mielenosoittajia Andizhanin kaupungissa. Maan hallituksen mukaan kuolonuhreja oli 170, opposition mukaan luku on yli puoli tuhatta. Hallitus pyrkii ilmeisesti estämään pidätyksin ihmisoikeusaktivisteja ja oppositiota keräämään tietoja tapahtuneesta.

Virallisesti pidätettyjä syytetään pyrkimyksistä kaataa laillinen hallitus, mellakoiden lietsomisesta ja murhista. Amnesty pelkää, että pidätettyjä koetetaan kiristää “tunnustamaan” syytteet kiduttamalla. Muutenkin pidätettyjen oloista on tietoja varsin niukalti. Kaikilla heillä ei ilmeisesti ole ollut mahdollisuutta ottaa yhteyttä omaisiinsa tai asianajajaan tai saada tarvitsemaansa lääkärin hoitoa.

Amnesty pyytää jäseniään vetoamaan Uzbekistanin viranomaisiin pidätettyjen inhimillisen kohtelun puolesta. Ihmisoikeuksien puolustajien rauhanomaista toimintaa ei saa estää. Maan tulee myös käynnistää perinpohjainen, puolueeton, kansainvälinen ja julkinen tutkimus 13. päivän tapahtumista.

Lähde: * Amnesty International: Uzbekistan: Fear for safety of detainees and refugees

Technorati Tags: ihmisoikeudet, Uzbekistan

Jatkan aiheesta Hyvän puolesta, pahaa vastaan. On ollut mukavaa saada ajatukselle kannatusta kommenteissa, ja kiitokset myös Maalaiselle ajatukseni komppaamisesta. Lyhennelmänä vielä: Ideani olisi siis ruveta levittämään blogeissa meemien tavoin vetoomuksia ja pikku-uutisia, jotka ovat valtamediassa jääneet huomiotta. Hajautettu näkyvyys blogeissa toisi lukijoita jo sinällään, mutta laaja levitys suppeiden lukijaryhmienkin blogeissa tarkoittaisi näkyvyyttä myös siellä, missä massat liikkuvat: hakukoneissa.

Kaksi ajatusta: mistä aiheita meemeihin, ja miten niistä pitäisi kirjoittaa? Aloitan jälkimmäisestä.

Uskottavuuden vuoksi meemien pitäisi olla läpinäkyviä. Perustelemattomat mielipiteet ja summittaiset viittaukset ovat huttua. Ei riitä, että siteeraa nimettömän bloggaajan kohtaamia vääryyksiä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta teen eron vakavasti otettavien juttujen ja juorujen välille.

Objektiivisyyttä tai asiapenttityyliä en kaipaa, mutta faktoja ja tarkistettavuutta. Kantaa voi ottaa olematta hihhulijurpo. Siis linkkejä alkuperäisiin lähteisiin, ja käyttöön luotettavia lähteitä.

Hyvä linkityskäytäntö vaikuttaisi suoraan hakukoneiden tuottamiin tuloksiin. Tässä olen kuitenkin aloittelija, joten jätän vinkit parhaista tavoista jonnekin tuonnemmaksi ja yleiseen keskusteluun.

Yleensähän blogien keskustelunaiheet nousevat massamediasta, ja silloin voi aina viitata Hesarin tai muun vastaavan “uskottavan tietolähteen” nettisivuille. Blogeissa olisi mahdollista tehdä tunnetuksi myös muita kuin jo kaikki tiedossa olevia asioita ja esittää enemmän kuin vain näkökulmia jo käsiteltyyn aiheeseen. Mutta mistä uutta?

Tässä jokainen, jolla intoa riittää, voi tehdä itsestään amatöörijournalistin, joka kirjoittaa rahapalkinnon sijasta rakkaudesta kirjoittamiseen. Ammattilaisten käyttämät, luotettavat lähteet ovat melko hyvin netissä saatavilla ilman pressikorttia ja suurta taustaorganisaatiota.

Tähän hätään voisin vinkata, että ihmisoikeusjärjestöjen tiedotteet ovat ihan samalla tavalla bloggaajien kuin lehdistönkin saatavilla. Jutun juurta löytyy Human Rights Watch -järjestön nettisivuilta, jopa RSS-syötteinä. Amnesty Internationalin sivuilta saa tietoa moneen tarpeeseen, ja nämäkin uutiset voi ottaa virtana. Molempia pidetään luotettavina.

Ja sitten ovat tietenkin kaikenlaiset vetoomukset, joiden levittäminen sellaisenaan tai kunkin blogin henkeen sopivaksi muokattuna voisi olla helppo tapa lähteä liikkeelle taisteluun. Itse kuulun Amnestyn pikavetoomusverkostoon, jonka kautta saan pari kertaa kuussa sähköpostiini pyynnön vedota jonkin ihmisoikeusloukkauksen uhrin puolesta. Näistä vetoomuksista saisi mielestäni ihan näppärää meemitavaraa, yhden laitoin jo malliksikin. Näppärää sinänsä, tapaukset löytyvät myös Amnestyn kirjastosta, ja näihin dokumentteihin voi linkittää.

Tällaisten vetoomusten levittäminenhän olisi tavallaan perinteisen addressikäytännön päivittämistä blogiaikaan - kukin asian omakseen kokeva voisi julkaista vetoomuksen omassa blogissaan.

Niin, vielä selityksenä tuosta naiivista “Hyvän puolesta…” -sloganista: ajattelin, että löyhän yhteisön muodostaminen jonkin ei-niin-kauhean-ryppyotsaisen otsikon alle voisi olla ihan hyvä ajatus, noin ryhmähengen kannalta. Ihmiset, jotka kokisivat kuuluvansa porukkaan, voisivat käyttää tuota (tai jotain muuta) yhteistä nimittäjää kuvakkeena sivustollaan tai ainakin ringin innostamissa postauksissaan. Ylipäätään, tällaisessa blogittamisessa on mahdollisuutensa vaikka mihin, mutta nähdäkseni asiaa ei kannata ottaa niin vakavasti, että sydänveri tummuu.

No, tässä ajatuksia tähän hätään. Toivottavasti aiheesta syntyy keskustelua.

Noin kahdentoista tunnin päästä olen Maikkarin aamupäiväohjelmassa pohdiskelemassa liftaamista. Pakkaan aamulla liftausreppuni, vanhan Saksan armeijan ylijäämärinkan pseudotarpeellisilla tavaroilla ja otan ilmaisen taksin Pasilaan. Puhun seitsemän minuuttia syvällisiä siitä mitä liftaaminen on, ja kamera kuvaa liftausolemustani.

Ihan kuin muutaman tunnin keikkaan Tampereelle tarvitsisi ensiapupaketin ja rinkan.

Liftauskausi on tosiaan alkanut, ja nyt myös media alkaa herätä uuteen kesään. Ja se tarkoittaa, että äänetön puhelimeni värisee taajaan. “Toimittaja se-ja-se täältä ja täältä hei, löysin nämä teidän liftarisivunne ja ajattelin, että tästä saisi kivan jutun [--]” Liftaaminen ja etenkin niinkin hassu asia kuin verkossa toimiva liftariyhteisö on oikein kiva aihe, tiedän. Kyllä minäkin siitä juttua vääntäisin, mutta olen kyseisen sivuston ylläpitäjänä niin perhanan jäävi. Haluatteko, että nimenomaan minä tulen juttelemaan, vai käykö joku muu? Voin kysellä sähköpostilistalta, josko olisi halukkaita.

On ollut huvittavaa seurata, miten kaikki toimittajat toimivat samalla tavoin. Ensimmäinen tapa hakea tietoa on kirjoittaa hakusana hakukoneeseen. Ja kaikista hauskinta on tietenkin se, että tietää käytännön kokemuksesta tiskin molemmin puolin - sekä tiedon tiedon hakijana että hakujen kohteena.

Ja kaikilla on aina esitettävänä samat kysymykset. Arvaatteko jo, mitkä?

Iltapäivällä nappaan rinkan uudestaan selkään ja hipsin tien varteen. Jos joku on lähdössä ajamaan Helsingistä kohti Tamperetta kolmen-neljän aikoihin, silmä tarkkana! Tien varressa saattaa näkyä liftari.

Sunnuntaina on luvassa lisää Puistoleikkikoulua: ensimmäinen temppu kolmella pallolla.

Jäin mielessäni kehittelemään eteenpäin Human Rights Watchin Blog for Human RIghts-ajatusta, näin Suomen oloja ajatellen.

Ehdottaisin seuraavaa:

Kootaan Hyvän puolesta, pahaa vastaan -bloggausrinki, joka ottaa asiakseen blogata Suomeksi pieniä kansalaisjournalistisia juttuja. Rinki nostaa blogeissaan esiin uutisia, jotka ovat jääneet huomiotta valtamediassa. Ideana on sekä levittää sanaa suoraan blogien kautta että nostaa sivuun jääneitä asioita esiin hakukoneissa tarjoamalla samaa tietoa useissa paikoissa ja linkittämällä luotettaviin lähteisiin.

Rinki koostuisi kahdesta osasta:

1. Löyhästä tutkivien kansalaisjournalistien porukasta, joka kokoaa juttuja ihmisoikeusaiheista (miksei myös ympäristöaiheista - keskustelu on auki) lukemalla ihmisoikeusjärjestöjen tiedotteita.
2. Vielä löyhemmästä tiedon levittäjien porukasta, joka julkaiseen ringin tuottamia juttuja omissa blogeissaan joko suoraan kopioituna tai blogin tyyliin muokattuna.

Ringin osat olisivat toki osin lomittaiset, eli juttuja kirjoittavat bloggaajat levittäisivät myös muiden kirjoittamia juttuja. Idea jaossa olisi lähinnä se, että hyvän asian puolesta ei tarvitsisi välttämättä aina nähdä niin jumalattomasti vaivaa - asiaa kannattava voisi vain tarttua meemiin ja pitää sitä elossa julkaisemalla sen omassa blogissaan.

Tavallaan ensimmäinen ringin osa koostuisi kansalaisjournalisteista, toinen kansalaisjulkaisijoista. Journalistit tuottavat juttuja, julkaisijat levittävät niitä.

Ai että kyllähän näitä juttuja on ennenkin blogeissa kirjoiteltu? Totta. Esimerkiksi iranilaisten bloggaajien puolesta vedottiin laajalti.

Mutta mitä jos perustettaisiin porukka, joka muun bloggaamisensa ohessa koettaisi määrätietoisesti luoda tällaisia meemejä hyvien asioden puolesta?

Vaikken olekaan mikään suuri Tähtien sota -fani, kepeillä huitominen on näin poikapuolikkaasta tietenkin jo muutenkin mageeta. Unohdin tämän pariksi vuodeksi teini-iän lopulla, mutta keppisodat palasivat pian kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen elämääni - tällä kertaa taitoleikeiksi naamioituneina. Joka tapauksessa, näin uuden Lucas -leffan ensi-iltapäivänä on hyvä jakaa perustiedot koleimmista kepinpyöritystekniikoista.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä; tuliryhmissä pyöriteltävää sauvaa sanotaan yleensä vain “kepiksi”, jossain kuulin jonkun käyttävän slangahtavaa “staffi” -nimitystä. Minä sanon sitä [sauva ->]ksi. Voit kutsua sitä miksi haluat - kyseessä joka tapauksessa on 120cm- 160cm pitkä, suurin piirtein suora kepukka, siis sellainen jota voisi kuvitella käytettävän tappeluissa ryhmysauvana. [Sauva ->]n pyöritys on melko yksinkertaista, mutta etenkin tulien kanssa varsin näyttävää puuhaa.

Ja kuten pallojen kanssa, alkuun pääsee helposti ja ilman erikoisvarusteita. Pyörittelyyn kelpaa vaikka harjanvarsi.

Mutta varovaro! [Sauvaa -> sauva] pyöritellessä kannattaa muistaa, että se vaatii tilaa. Suosittelen harjoitteluun puistoa - liian monet tutut ovat hajottaneet innostuksissaan vaarin perintölampun ja suvun posliiniastiaston harjoittelemalla olohuoneessa. Ulkona harjoitteluhan sopii muutenkin [Puistoleikkikoulun ->puistoleikkikoulu] henkeen.

Kahdeksikko

Sauvan peruskuvio on kahdeksikko, jota joskus sanotaan myös aalloksi tai “veiviksi” (engl. wave).

Voit kokeilla ensin hakea oikeaa liikettä ilman sauvaa: laita kätesi nyrkkiin ja tee kämmenelläsi kyljellään olevan kahdeksikon (ikuisuus-symbolin ∞) muotoista kuviota siten, että peukalosi kulkee jatkuvasti edellä.

Ota sitten sauvasta oikealla kädellä kiinni suurin piirten keskikohdasta. Pidä sauvaa edessäsi vaakatasossa niin, että peukalosi osoittaa vasemmalle.

Rupea tekemään kädelläsi kahdeksikkoa. Sauvan päät kulkevat ohitsesi molemmin puolin - hae itsellesi sopivaa liikettä. Tsekkaa video, siitä voi olla apua hahmottamisessa.

Kahdeksikko takaperin

Tämä liike on käänteinen liike edelliseen verrattuna: kätesi tekee samanlaista kahdeksikkoa, mutta tällä kertaa liike seuraa pikkurilliä.

Peruskahdeksikko on helpompi tehdä käsi kyynerpäästä koukistettuna, takaperin kahdeksikko täytyy tehdä suoremmin käsin. Videolta löytyy apua.

Pyöritys

Sauvan pyöritys on yksinkertainen juttu. Sauvaa vain pyöritetään vartalon edessä kuin propelia, vuorokäsin. Hommaan liittyy kuitenkin yksi niksi: Kummatkin kädet pyöräyttävät sauvaa aina täyden kierroksen. Jotta tämä onnistuisi, on kättä vaihdettaessa aina kierrettävä vastaanottava käsi vastaan. Aluksi moinen saattaa tuntua hieman hankalalta, mutta opettelu kannattaa - nopeutta tulee pyörittelyyn näin kummasti lisää.

Peruspyöritys myötäpäivään

1. Ota sauva oikeaan käteesi.Ojenna kätesi rennosti suoraan eteesi.
2. Käännä keppi aloitusasentoon vastapäivään niin, että rystysesi osoittavat vasemmalle ja peukalosi suoraan alas. Kyynerpääsi osoittaa nyt oikealle.
3. Pyöräytä sauvaa kokonainen kierros myötäpäivään siten, että peukalosi osoittaa taas alas. Kyynerpääsi kääntyy nyt vasemmalle.
4. Käännä vasen oikean käden alle siten, että se on oikean peilikuva: peukalo osoittaa alas, rystyset ja kyynerpää oikealle.
5. Vaihda keppi vasempaan käteen.
6. Vedä oikea käsi pois tieltä ja pyöräytä keppiä vasemmalla kädellä täysi kierros. Peukalosi osoittaa lopuksi alas, kyynerpääsi vasemmalle.
7. Käännä oikea käsi vasemman päälle, aloitusasentoon: peukalo alas, kyynerpää vasemmalle.
8. Vaida keppi oikeaan käteen.

Näillä pääsee hyvin alkuun. Etsi itsellesi sujuvaa liikettä, varo kolhimasta itseäsi kovin pahasti. Myöhemmin opit yhdistelemään peruspyörityksiä, pyörittelemään keppiä selän takaa ja pyörimään itse kepin liikeen mukaan. Sekä tietenkin erilaisia heittoja.

Olkoon voima kanssasi.

Video: Sauvan perustekniikat.mov

Technorati Tags: Jongleeraus, Sirkus

Innostuin ehkä kohtuuttomankin paljon Human Rights Watchin ajatuksesta ottaa blogit käyttöön pahoista teoista tiedottamisessa. Jotenkin vain tämä nyt tuntui yhdeltä ihan varteenotettavalta tavalta käynnistellä kohtuullisen vakavasti otettavaa ruohonjuuritason tiedonvälitystä, jolla oikeasti voi olla merkitystä isoihin asioihin.

Ryhdyin mielessäni kehittelemään ajatusta ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvien maiden google-pommittamisesta - siis ihmisoikeusaiheisista meemeistä. Kun iso joukko bloggaajia julkaisee blogissaan merkinnän jonkin maan pahasta teosta, linkittää juttunsa alkuperäiseen lähteeseen (ihmisoikeusjärjestön raporttiin) sekä laittaa linkin pahuuksiin syyllistyneen maan nimestä Amnestyn vuosiraportin maata käsittelevään lukuun, hakukoneet rupeavat yllättäen suoltamaan tavallisille nettikäyttäjille tietoa, josta maiden matkailuviranomaiset eivät varmasti ole mielissään.

Systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset, vaikkapa mielivaltaiset pidätykset ja kidutus, ovat asioita, joita valtamedia ei mielellään uutisoi. Kokonaisuutena niissä ei ole dramatiikkaa (ei selkeää hetkeä, jolloin asia on tapahtunut), yksittäisinä tapahtumina ne eivät ole kovin suuria (kolme ihmistä pahoinpidelty). Tällaiset asiat sopivat kuitenkin oikein hyvin asioiksi, joita voi pitää esillä blogeissa. Pienten ihmisten tarinoita pienistä ihmisistä.

Ryhdyin kehittelemään ideaa ihmisoikeusmeemeistä: Silloin tällöin joku bloggaaja kirjoittaa pienen jutun ja kehottaa muita bloggaajia julkaisemaan jutun omissa blogeissaan. Jos tällaiset tärkeän asian puolesta leviävät meemit saavat samanlaista suosiota kuin hauskat “mitä ajattelin tänään retiiseistä”-meemit, ne vaikuttavat melko nopeasti hakukoneiden tuloksiin - sekä tietenkin jo sellaisenaan nostavat tärkeitä asioita blogien lukijoiden tietoisuuteen.

Eikä tällaisten juttujen tarvitse olla ruttuotsaisia ja täyttää koko blogia. Kunhan vaan välillä antaa vähän tilaa blogistaan, hyvän asian puolesta. Näkisin tällaiset “vakavat meemit” kansalaisjournalistisena versiona vetoomuksista.

Kirjoitin ensimmäisen pienen meemiuutisenkin, jonka voi vapaasti julkaista omassa blogissaan: Pakistan: opiskelija-aktivistit “kadonneet”

Ottaako joku haasteen vastaan? Ryhdytkö bloggaamaan paremman maailman puolesta?