Liftaaminen, pohdiskelu ja weblogin kunnossapito

Olen jonkin aikaa miettinyt uuden weblogin aloittamista. Ei niin ettei minulla jo olisi sellaista – oikeastaan minulla on montakin. Ne vain ovat urautuneita, kankeita, vähän konservatiivisia.

Ei siinä, olen minäkin vähän konservatiivinen. Elän yksiavioisessa suhteessa. Kuuntelen hillittyä popmusiikkia. Koetan hankkia yliopistotutkinnon. Mutta siihen päälle vielä blogiurautuminen – ei, e-hei, eieieiei.

Blogiin kirjoittaminen on parhaimmillaan vähän kuin hyvä [liftireissu -> liftari]. On uusia asioita ja ihmisiä, joihin matkan varrella tutustuu. Toisista pitää enemmän kuin toisista, mutta kaikkien kanssa tulee toimeen. Tilanteet vaihtuvat, hetket vievät. Hyvät keskustelut tulevat yleensä yllättäen täysin puun takaa, mutta kuitenkin niitä osasi jotenkin odottaa. Jatkuvasti on mahdollisuus johonkin aivan mielettömän upeaan vetoon, josta todennäköisesti seuraa täysi katastrofi.

Ja välillä voi pysähtyä ja mietiskellä, istua hetke tien laidalle ja olla edes yrittämättä. Lopulta tärkeää on kuitenkin vain matkan tekeminen, perille pääseminen on hauskassa reissussa kakkosjuttu.

Markus määrittelee oman bloginsa merkinnät keskeneräisiksi ideoiksi ja avauksiksi johonkin uuteen. Esimerkkiä seuraten minä määrittelen omat merkintäni kyydeiksi, joita kirjoittaessa pääsen vähän matkaa eteenpäin.Koska tosin määränpäätä ei ole, suunta on lopulta samantekevä. Tärkeintä on liike.

Tästä sitten seuraa, että tulin äsken määritelleeksi merkintäni puhtaaksi liikkeeksi. Ja koska sitä ennen totesin, ettei perille pääseminen ole tärkeää, ei ilmeisesti merkintöjeni suunnallakaan ole merkitystä. Näin ollen, tämän blogin pitäminen olisi liikettä ilman suuntaa.

Liftatessa liike on tärkeintä. Liikkuessaan liftari kuitenkin tapaa ihmisiä, kuulee tarinoita ja näkee asioita, jotka pohdiskelevan liftarin mielessä jalostuvat pidemmän päälle ymmärtämykseksi . Kohtaamiset ovat liikeen satunnaisuuden vuoksi täysin ennalta arvaamattomia, joten myös ymmärrys rakentuu ennalta määräämättömiä teitä. Joskus oppii ymmärtämään vain, miten paljon voi vituttaa seisoa vesisateessa. Joskus enemmän.

Tämän weblogin kunnossapito on pohdiskelevan [liftarin -> liftari] ajattelua, rupattelua tuntemattomien kanssa – pelkääjänpaikalta.

Share this:
  • del.icio.us
  • Facebook
  • Google Bookmarks
  • Digg
  • TwitThis

Samasta aiheesta

Tags: , , , , ,