Hankin viime keväänä ensimmäiseksi sporttisemmaksi pyöräkseni Konan Jake the Snake -cyclocrosspyörän. Olin alkanut ajaa vähän enemmän, ja lenkkeily Helkaman Oivalla tuntui vähän hassulta. Konan kanssa on ollut kivaa.
Cyclocross[1] on noin lähtökohtaisesti hyvä yleispeli urheilulliseen fillarointiin. Se on kippurasarvineen mukavan sportti vauhdikkaisiin lenkkeihin, muttei ole ohjaustuntumaltaan ihan yhtä ärhäkkä kuin maantiepyörä. Talvikäyttöön se sopii (toisin kuin maantiepyörä), koska alle saa melko leveätkin renkaat ja useissa cyclocrosseissa on kiinnityskorvakkeet myös lokasuojille ja tavaratelineelle.
Jake the Snake on Konan paremmanpuoleinen cyclocross, minulle turhankin hyvä. Olisin hyvin selvinnyt kokoalumiinisella Jake-mallilla, joka olisi maksanut 800€. Jake the Snake on astetta parempi pyörä, jossa on mausteena hiilikuituinen etuhaarukka ja parempilaatuiset osat. Se maksoikin 1300€. [2]
Konassa miellytti paitsi ajotuntuma, myös brändi. Firma ei ole suurensuuri, mutta sitä kiitellään siellä sun täällä hyvästä hinta-laatusuhteesta. Lisäksi Konat näyttävät polkupyöriltä eivätkä yritä maalauksillaan ja muotoilullaan matkia formulamaailmaa, kuten turhan monet urheilufillarivalmistajat tekevät.
Peruskokoonpanossa JTS ei ole talvipyörä, mutta pienellä virityksellä siitä tulee sellainen.
Lokasuojat ja tarakan ostin Biltemasta. Molemmat ovat olleet työmatkakäytössä lähes välttämättömät ja lokarit syys- ja talvilenkkeilyssä ehdoton plussa muutenkin. Täyspitkän lokarin kanssa pyörimään mahtuu kohtuullisen hyvin Hakkapeliitan 35-millinen W106 -nastarengas. Ilman lokaria mahtuisi 42-millinenkin, uskoisin. Testannut en tosin ole.
Contientalin Speed King Cross -mallinen 37-millinen nappularengas tuli kaupan mukana, ja se toimi poluilla ajellessa varsin hyvin sen mitä pehmeä kumi kesti. Takarengas kului muutamassa kuukaudessa melko sileäksi. Tällaisena enemmän lumisena kuin jäisenä talvena tuo maastorengas olisi varmaan toiminut talvirenkaana käytännössä yhtä hyvin kuin nastat.
Olen ajanut tuolla fillarikokoonpanolla mainioita talvilenkkejä. Kun sohjoa on paljon tai lumi pehmeää, maastopyörä olisi varmasti parempi lenkkeilylaite, koska 35-millinen rengas uppoaa muhjuun melko lailla. Mutta kun lumi on pakkautunut tiiviiksi, lähes asfaltinkovaksi jääväyläksi, cyclocrossilla pääsee lujaa. Ja sehän on mukavaa, se.
Ja kun eteen tulee turhan haastavia paikkoja, fillari on sen verran kevyt, että se nousee olkapäälle ilman suurempia tuskia. Muutaman kymmenen metrin matka pyörää vai taluttaa tai kantaa ongelmakohtien ohi.
Miten toimii kippurasarvi kaupungissa ja sohjossa? Ihan hyvinhän se. Cyclocrossissa on maantiekahvojen lisäksi ns. apujarrukahvat, joten jarruttaminen onnistuu melko pystyssäkin ajoasennossa, jos tarvis.
Siitä olen ollut suorastaan yllättynyt, miten hyvin pyörä on teknisesti pärjännyt pakkasissa. Ennen kovimpia pakkasia käytin pyörän vuosihuollossa, eikä sen jälkeen ongelmia ole ollut, vaikka ajoa on tullut reilusti toistatuhatta kilometriä kovissa pakkasissa ja kurjassa kurassa. Kerran viikossa tai kahdessa olen pannut ketjuihin rasvaa, siinä kaikki tarvittu huolto. Kaipa tämä on sitä toimintavarmuutta, mistä niitä kalliimpia osasarjoaja ostaessa maksoi. [3]
Jokin voisi toki olla paremminkin. Veljellä ja vaimolla on pyörissään levyjarrut, ja sellaiset olisivat kyllä talvella kivat. JTS:n vannejarrut ovat suurimman osan aikaa olleet pätevät, mutta pari kertaa on sydän hypännyt kurkkuun, kun jarrupaloista on sohjon takia hävinnyt hetkeksi pito. Enemmän ajaneet väittävät, että vannejarruja käyttäessä vanteetkin kuluvat nopeammin, mikä on ihan merkittävä asia, kun uudet vastaavanlaiset maksavat monta sataa euroa.
Suoraan tehtaanpaketista otetun Jake the Snaken vaihteet ovat mallia maantie, eli pienin vaihde on tarkoitettu asfaltille eikä lumisohjoon. Sellaisella on pahassa muhjussa raskasta ajaa. Ensi talveksi varmaan vaihdan rataspakan talveksi kevyempään.
Sekin lienee syytä mainita, että Shimanon 105 -sarjaa oleva etuvaihtajan kahva hajosi noin 2000 kilometrin ajon jälkeen. Se meni takuuhuollon piikkiin, ja sain käsityksen, että kyseessä ei ollut ainut vastaavanlainen tapaus. Onneksi meni, sillä uusi kahva olisi maksanut useita satasia, jos sen olisi itse joutunut maksamaan.
Yhteenvetona voisi todeta, että olen ollut todella tyytyväinen JTS:n kanssa vietettyyn talveen. Koska minulla ei ole lyhyttä koeajoa kummempaa kokemusta muista cyclocrosseista, en voi kuitenkaan rehellisin mielin suosittaa JTS:ää muihin verrattuna. Käypä peli se on silti ollut, eikä vastaavaa peliä saa muilta valmistajilta juurikaan halvemmalla.
Plussat
+ Kiinnikekorvakkeet sekä täyspitkille lokareille että tarakalle
+ Lokasuojan kanssa alle menee 37mm rengas nastoilla
+ Näyttää pyörältä eikä halvalta teknolelulta
Miinukset
- Talvikäytössä pari pienempää vaihdetta olisi tarpeen.
- On niin jenkkiteinisti nimetty, etten kehtaa kertoa työkavereille fillarin mallia rykimättä selittelevästi
- Halvempikin riittäisi tämän tason harrastelijalle
Lisää kuvia Konan Jake the Snake -albumista
Viitteet:
- Cyclocross on vanha eurooppalainen rymistelylaji, maastopyöräilyä maantiepyörällä. Ennenvanhaan läntisen Keski-Euroopan pyöräilijät vaihtoivat syksyn kurasäiden tullen fillariinsa karkeammat kumit ja rytyyttivät menemään puistoihin rakennettuja maastoratoja, kun oli liian inha sää lähteä pitkille maantielenkeille. Kilpavarustelu on ottanut vuosikymmenten mittaan kukonaskeleita ja laitteet ovat eriytyneet sen verran, että nykyään maantiepyörä ja cyclocrossi ovat eri pelit. ↩
- Kävi vain näin. Lähdin koeajolle ja tulin takaisin hymyillen. Oli pakko saada. ↩
- Se kannattaa tosin ottaa huomioon, että olen pystynyt säilyttämään pyörääni lämpimässä kellarissa sekä kotona että töissä, mikä varmaan on säästänyt pyörää sään kulutukselta. ↩
Tuoreimmat kommentit